Koulutus kannattaa – kunhan ala on oikea

Tuoreiden tutkimustulosten perusteella jatko-opintoihin hakeutuminen perus- ja keskiasteen jälkeen on edelleen keskimäärin kannattava investointi Suomessa. Hälyttäviä merkkejä koulutuksen työmarkkina-arvon romahduksesta ei ole nähtävissä. Alavalinnan kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, mikäli korkean tulotason saavuttaminen on itselle tärkeää.

Tuomo Suhonen, erikoistutkija, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT

 

Tänä keväänä koulunsa eri koulutusasteilla päättävät nuoret voivat kokea epävarmuutta siitä, kannattaako jatko-opintojen suorittaminen taloudellisesti pitkällä aikavälillä. Epävarmuutta tuskin hälventää se, että mediassa korkeakoulutettujen työllisyyden kehitystä seurataan yleensä lyhytjänteisesti. Suhdannetilanteesta riippuen korkeakoulutettujen työttömien määrän kerrotaan vuoroin olevan joko ripeässä kasvussa tai laskussa. Toisaalta mediassa harvakseltaan julkaistut eri tutkintojen tulovertailut (esim. tämä Iltalehden vertailu) jäävät pakostikin informaatioarvoltaan varsin pintapuolisiksi.

Koulutuksen työmarkkina-arvon nykytilasta ja trendeistä tuntuukin vallitsevan erilaisia näkemyksiä ja epätietoisuutta, minkä johdosta esimerkiksi Osmo Soininvaara kyseli hiljattain blogissaan ajantasaisen tutkimustiedon perään.

Ikään kuin näitä tietotarpeita ennakoiden päätimme vuonna 2016 käynnistyneessä Taidot Työhön -hankkeessa lähteä hahmottelemaan koko Suomen väestöä koskevien Tilastokeskuksen rekisteriaineistojen avulla mahdollisimman luotettavaa ja monipuolista kuvaa koulutuksen yhteydestä suomalaisten tuloihin ja työllisyyteen. Käyn tässä blogikirjoituksessa lyhyesti läpi ensimmäisiä kuvailevien analyysiemme tuloksia, joita tullaan raportoimaan tarkemmin kesäkuussa ilmestyvässä Talous & Yhteiskunta -lehden numerossa 2/2018.

Aluksi hyviä uutisia opintoja jatkamaan aikoville: kouluttautuminen näyttää edelleen keskimäärin kannattavan todella hyvin. Itse asiassa oppivelvollisuuden jälkeisen koulutuksen positiivinen yhteys työmarkkinamenestykseen on jopa vahvistunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana väestön koulutustason reippaasta kasvusta huolimatta.

Tällaisia johtopäätöksiä voidaan vetää alla olevasta kuvasta, johon on piirretty vuosittaiset regressiomallin ennusteet 36–45-vuotiaiden syntyperäisten suomalaisten verojen jälkeisille, vuoden 2015 hinnoissa mitatuille vuosituloille eri koulutusasteilla ja -sektoreilla vuosina 1995–2015. Mallissa on vakioitu joitain koulutusvalintoihin ja ansaintakykyyn yhteydessä olevia tekijöitä, mukaan lukien henkilöiden sukupuoli, äidinkieli, syntymävuosi ja -maakunta sekä vanhempien koulutustausta ja tulot henkilöiden ollessa 16–20-vuotiaita.

 

Lähde: Tilastokeskuksen kokonaisaineisto, tutkijoiden omat laskelmat.

Tiivistetysti kuva kertoo, että odotettu tulotaso kasvaa perusasteelta keskiasteelle ja edelleen keskiasteelta korkea-asteelle siirryttäessä, ylempien (maisteritason) yliopistotutkintojen ja tutkijakoulutuksen suorittaneiden ollessa selvästi suurituloisimpia. Lähes kaikki perusasteen jälkeisen koulutuksen tutkintotyypit ovat myös vuosien mittaan kasvattaneet etumatkaansa perusasteeseen, jolla reaalitulojen kasvu näyttää pysähtyneen viime vuosikymmenen puolivälin tienoilla. Kuvasta kuitenkin nähdään, että alempien (kandidaattitason) yliopistotutkintojen työmarkkina-arvo vaikuttaa kärsineen inflaatiota 1990-luvun puolivälin jälkeen, mikä selittynee osin sillä, että kanditutkinnoista on ajan saatossa tullut enemmänkin väli- kuin loppututkintoja.

Korkeamman koulutuksen hankkiminen näyttää siis nostavan tulotasoa keskimäärin. Mutta nouseeko tulotaso opintoalan valinnasta riippumatta?

Ei liene yllättävää, että koulutusasteiden sisällä odotettu tulotaso vaihtelee opintoaloittain. Vaihtelun suuruusluokka voi kuitenkin yllättää. Esimerkiksi neljältä suurituloisimmalta yliopistoalalta, eli lääketieteestä, hammaslääketieteestä, oikeustieteestä ja tuotantotaloudesta, valmistuneet 36–45-vuotiaat ansaitsivat vuonna 2015 keskimäärin kolmin- tai nelinkertaisesti perusasteeseen verrattuna, kun taas toisessa ääripäässä kuvataidealan yliopistotutkinnon suorittaneet ansaitsivat jopa perusasteen varassa olevia vähemmän. Huojentava uutinen alavalintaa korkea-asteen opintoja varten miettivälle kuitenkin on, että vain paria poikkeusta lukuun ottamatta pienituloistenkin korkea-asteen opintoalojen tutkinnot näyttävät johtavan yli 40 prosenttia perusastetta korkeampaan tulotasoon työuran keskivaiheilla.

Keskiasteen ammatillisen koulutuksen puolellakin erityisen pienituloisia, perusasteeseen vertautuvia aloja on vain kourallinen, mukaan lukien kalatalous, musiikki, kotitalous- ja kuluttajapalvelut sekä luonto- ja ympäristöala. Toisaalta tulokset paljastavat, että tiettyjen alojen keskiasteen koulutuksella voidaan yltää lähelle yliopistokoulutuksen suorittaneiden keskimääräistä tulotasoa. Tällaisia aloja ovat poliisiala, palo- ja pelastusala, sotilas- ja rajavartioala sekä vankeinhoito.

Yllä mainittujen kuvailevien tulosten tulkinnoissa pitää toki noudattaa varovaisuutta niiden perustuessa yksinkertaisiin poikkileikkausregressioanalyyseihin ja demografisten tekijöiden vakioimiseen. Tulokset tarkentunevat vielä jatkoanalyyseissä. Tähän mennessä olemme jo muun muassa kokeilleet kyvykkyyserojen vakioimista hieman rajatummissa aineistoissa peruskoulun päättöarvosanatietojen ja armeijan peruskokeiden tulosten avulla. Tällaiset vakioinnit luonnollisesti jonkin verran pienentävät eri koulutusryhmien välisiä eroja odotetuissa tuloissa.


Tutkimuskonsortio