Kohti asiakaslähtöistä ammatillista koulutusta?

Heta Rintala, tohtorikoulutettava, Tampereen teknillinen yliopisto

Ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on uudistaa ammatillinen koulutus niin, että se pystyy aiempaa paremmin ja joustavammin vastaamaan talouden, työelämän ja yhteiskunnan muutoksiin ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Reformin tavoitteeksi on nostettu asiakaslähtöinen ammatillisen koulutuksen kokonaisuus. Kuulostaa hienolta, mutta mitä asiakaslähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa oikeastaan on ja onko se täysin ongelmatonta?

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on perinteisesti suosittu tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia edistävää oppilaitosmuotoista ammatillista koulutusta. Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmisteltavan toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin myötä ammatillista koulutusta tullaan järjestämään yhä enemmän työpaikoilla, ”asiakaslähtöisesti”.

Mitä asiakaslähtöisyys tarkoittaa ammatillisessa koulutuksessa ja onko se täysin ongelmatonta?

Reformi pyrkii tukemaan koulutuksen järjestäjien entistä asiakaslähtöisempää ja tehokkaampaa toimintaa sääntelyä purkamalla. Tavoitteena on tarjota yksilöllisiä koulutuspolkuja, jotka mahdollistavat joustavan hakeutumisen koulutukseen sekä yhdistävät erilaisia oppimisratkaisuja ja -ympäristöjä.  Ennen kaikkea asiakaslähtöisyys kytkeytyy koulutuksen kysyntälähtöisyyteen, jonka mukaisesti osaamisen kehittämisen lähtökohtana ovat yhtäältä työelämän ja toisaalta yksilön tarpeet.

Tavoitteena näyttää olevan, että ammatillinen koulutus vastaa kaikkien, niin työ- ja elinkeinoelämän kuin opiskelijoidenkin, osaamistarpeisiin. Lisäksi ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on vastata laajemmin koko yhteiskunnan tarpeisiin, onhan ammatillisen koulutuksen tavoitteena myös kohottaa ja ylläpitää väestön ammatillista osaamista.

Ammatillisen koulutuksen asiakkaita ovat siis sekä opiskelijat, työnantajat että koko yhteiskunta. Käytännössä merkittävässä roolissa on erityisesti työpaikan ja opiskelijan edellytysten ja osaamistarpeiden sovittaminen yhteen. Entäpä jos ne ovat ristiriidassa keskenään?

Tutkimme Taidot työhön -hankkeen osahankkeessa työssä tapahtuvaa oppimista ja työpaikkoja oppimisympäristöinä. Tutkimuksemme on osoittanut, että työpaikat vaihtelevat oppimisympäristöinä huomattavasti ja tarjoavat opiskelijoille vaihtelevia mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen.

Tutkimuksessamme näyttää toistuvan Alison Fullerin ja Lorna Unwinin kuvaus työpaikoista oppimista mahdollistavina (expansive) sekä rajoittavina (restrictive) ympäristöinä. Mahdollistavissa ympäristöissä oppimista tuetaan osana työtä ja opiskelijalle tarjotaan mahdollisuuksia laajaan osallistumiseen ja oppimiseen. Rajoittavissa ympäristöissä oppiminen nähdään ennen kaikkea työn oppimisena, jolloin opiskelija siirtyy nopeasti tarkasti rajattuun ja kapeaan tehtävään.

On selvää, että ammatillista koulutusta ei voida rakentaa ainoastaan työnantajien tämän hetken osaamistarpeiden varaan, jotta opiskelijat pystyisivät vastaamaan muuttuvan työelämän vaatimuksiin pidemmällä aikavälillä.

Otetaanpa esimerkki Englannista, jossa hajautunut ammatillisen koulutuksen järjestelmä on saanut paljon kritiikkiä. Englannissa työnantajia ja opiskelijoita pidetään ammatillisen koulutuksen asiakkaina ja esimerkiksi oppisopimuskoulutusta ohjaavat erityisesti työnantajien tarpeet. Tutkijat ovatkin arvostelleet ammatillisen koulutuksen tuottavan yksittäisiä taitoja ja kapeaa ammatillista osaamista. Lisäksi Englannissa on herätty siihen, että jos yritykset (tai yksilöt) rahoittavat ammatillista koulutusta, niin heidän intressinsä ovat etusijalla, ei se mitä hallitus haluaisi.

Asiakaslähtöisyyden toteuttaminen ei ole ongelmatonta, vaan asiakkaiden, työelämän ja opiskelijoiden, tarpeet voivat olla jopa ristiriitaisia. Ammatillisen koulutuksen reformin edetessä tarvitaankin lisää keskustelua ja tutkimusta siitä, kuinka ja kenen ehdoilla ammatillinen koulutus toteutetaan laadukkaasti erilaisissa oppimisympäristöissä.


Tutkimuskonsortio