Päivähoidon vaikutus koulutustasoon – sattuma vai kausaalivaikutus?

”Tulisiko lapset laittaa aikaisemmin varhaiskasvatukseen vai olisiko itse asiassa alle kolmivuotiaan lapsen paras paikka kotona oman äidin hoitamana? Julkinen keskustelu tästä käy niin kiivaana, että se näyttää jo vaikuttavan tutkijoiden herkkyyteen antaa politiikkasuosituksia”, kirjoittaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen PT-blogissaan.

Kosonen arvioi blogissaan TITA-hankkeen tutkimusta, jonka tuloksista tiedotettiin 17.11. ”Erolan, Karhulan ja Kilpi-Jakolan tutkimuksen mukaan varhaisemmin päivähoitoon hakeutuneet lapset kouluttautuvat pisimmälle. Tiedotteen alkuosa toteaa tällaisen yhteyden olevan olemassa, mutta tiedotteen jälkiosa antaa jo politiikkasuosituksia muun muassa siitä, että lastenneuvolassa tulisi antaa ohjeita laittaa lapset aikaisemmin päivähoitoon.”

”Jotta politiikkasuosituksia voisi antaa, tulisi pystyä osoittamaan pelkän yhteyden sijaan varhaisemman päivähoidon kausaalivaikutus lasten myöhempään koulumenestykseen. Mielestäni tiedote antoi melko vahvan kuvan varhaisemman päivähoidon ja koulumenestyksen yhteyksistä ja meni melko pitkälle politiikkasuosituksissa suhteessa tutkimuksen sisältöön.

Kosonen pitää kiinnostavana tulosta, että varhaisemmin päivähoidon aloittaneet menevät keskimääräistä useammin toisen asteen koulutukseen, saavat sen päätökseen ja menevät myös jonkin verran useammin kolmannen asteen koulutukseen.  Mutta vaikka tutkimus pyrkii ottamaan muut vaikuttavat tekijät huomioon kontrolloimalla lasten vanhempien koulutusta ja tulotaustaa, jäljelle jää paljon mahdollisia syitä, miksi perheet, joissa lapsi laitetaan päivähoitoon aiemmin, ovat erilaisia kuin perheet, joissa lapsi aloittaa päivähoidon myöhemmin.  Siksi raportoidut tulokset kertovat pikemminkin valikoitumisesta kuin syy-seuraussuhteesta.

”Tuloksista ei voi päätellä sitä, miten päivähoidon laajentaminen esimerkiksi nykyisiin kotihoidontuella hoidettaviin lapsiin vaikuttaisi heihin. Ainakaan siitä ei voi vetää sellaista politiikkasuositusta, että lastenneuvolassa tulisi jakaa ohjeita lasten päivähoidon suosiollisesta vaikutuksesta lapsiin.”

Kososen mukaan toinen huolestuttava piirre tutkimuksessa on se, että kun mallia on kontrolloitu taustamuuttujilla, ei yhteys olekaan enää merkitsevä. ”Yleensä tutkimustulosten tulisi säilyä kontrolloinnin jälkeenkin, jotta niitä voisi raportoida kestävinä tuloksina. Itse artikkelissa tämä todetaankin, mutta TITA-hankkeen tiedote antaa ymmärtää voimakkaan yhteyden olevan olemassa. Toki tilastollisen merkitsevyyden puute voi selittyä pienellä aineiston koolla. Mutta näin voi olla olemattakin.”

On varmaa, että keskustelu aiheesta jatkuu, mutta niin jatkuu myös tutkimus.

”Taidot Työhön -hankkeessa tutkimme myös lasten hoitomuotojen ja myöhemmän koulumenestyksen sekä muiden mittarien mukaan mitattujen kehitysindikaattorien yhteyksiä. Käytössämme on laajat, koko populaation kattavat rekisterit pitkältä aikajänteeltä. Pyrimme myös antamaan vastauksen poliitikkoja askarruttavaan kysymykseen siitä, miten kotihoidontuen muuttaminen vaikuttaa lasten hoitamiseen kotona ja tätä kautta lasten myöhempään koulumenestykseen ja muihin mittareihin. Tässä jälkimmäisessä hyödynnämme lastenhoidon tukien kunnallista vaihtelua”, Kosonen kirjoittaa.

 


Tutkimuskonsortio