Tukeva lukio?

Lukiouudistuksen yhteydessä käydään parhaillaan vilkasta keskustelua siitä, millainen on tulevaisuuden lukio. Samanaikaisesti olisi hyvä pysähtyä pohtimaan myös sitä, ketkä lukiossa opiskelevat nyt ja tulevaisuudessa ja minkälaista tukea he tarvitsevat.

Linda Maria Laaksonen, tutkimusassistentti, Helsingin yliopisto

Anna-Maija Niemi, tutkija, Helsingin yliopisto

 

 

Lukiouudistuksen yhteydessä käydään parhaillaan vilkasta keskustelua siitä, millainen on tulevaisuuden lukio. Samanaikaisesti olisi hyvä pysähtyä pohtimaan myös sitä, ketkä lukiossa opiskelevat nyt ja tulevaisuudessa. Tänä päivänä lukiokoulutukseen hakeutuu ja siellä opiskelee noin puolet ikäluokasta. Heistä koostuu moninainen joukko nuoria, joista usealla on erilaisia opiskeluun tai kielitaitoon liittyviä tuen tarpeita. Tutkimukseemme osallistuneiden opettajien sanoin enää ei voidakaan puhua niin sanotusta keskivertolukiolaisesta.

 

 

Lukion rakenne on nimenomaan tarkotettu sellasille jopa keskivertoa näppärämmille. Ja tää kurssimuotonen lukio on haastava, se vaatii ihan hirveesti. Ja jos sä oot siinä omassa aikuisuuden kehityksessä semmosessa pulmatilanteessa, ni ei sul oo hirveesti jaksamisenergiaa siihen, että miten sä saat luotua itselles sopivat lukkarit ja et tuleeko nää opintopolut täytettyä sopivalla tavalla.” – Lukion aineenopettaja

 

Olemme tutkineet lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien nuorten koulutusta, tuen käytäntöjä sekä opinto-ohjausta keskittyen siihen, miten nuoria ja heidän tuen tarpeitaan kohdataan opintojen aikana sekä myöhemmin koulutus- ja työelämäsiirtymissä. Kuten lukion aineenopettaja yllä kuvasi, kurssimuotoinen ja yhä soveltavampaan suuntaan pyrkivä lukio edellyttää itsevastuullisuutta ja oma-aloitteisuutta opintojen hallinnoinnissa ja suunnittelussa. Samankaltaista puhetta omien opintojen hallinnoinnin haasteista tuli esiin myös opiskelijoiden haastatteluissa.

 

Toisaalta kurssimuotoisuudesta myös pidetään, sillä se mahdollistaa itselle mielekkäiden kurssivalintojen tekemisen ja omien vahvuuksien hyödyntämisen osana opintoja. Lukiouudistus ohjaa koulutuspolkuja vielä yksilöllisempään suuntaan, mutta samanaikaisesti resurssit yksilölliseen tukeen opintojen aikana ovat rajalliset. Esimerkiksi lukion erityisopetuksen asema ei ole vakiintunut ja sen käytännöt vaihtelevat suuresti eri oppilaitosten välillä. Uuden lukiolain esityksessä on kuitenkin vihdoin väläytelty vihreää valoa erityisopetuksen aseman vahvistamiselle.

 

Itsevastuullisuuden korostuminen osana lukio-opintoja näkyy myös tuen saamisessa. Tutkimuksessamme tulee esiin nuorten ja heidän vanhempiensa vastuu ja aktiivisuuden vaatimus hakea tukea opintoihin. Tuen hakematta jättäminen voi olla myös tietoista ja liittyä siihen, että halutaan välttää poikkeavaksi leimautumista. Erityisopetuksen negatiivinen leima ilmiönä tunnistetaan koulun arjessa. Resurssien vähäisyydestä johtuen erityisopettajan pääasialliseksi tehtäväksi on jäänyt tavata opiskelijoita vastaanotollaan ja laatia heille ylioppilaskirjoituksissa tarvittavat lukilausunnot. Tällöin ei jää riittävästi aikaa olla mukana oppitunneilla esimerkiksi samanaikaisopettajana, joka normaalistaisi tuen käytäntöjen osuutta koulun arjessa ja toisi erityisopettajan osaksi kouluyhteisöä.

 

Suomen kielen taito ja siihen liittyvät tuen tarpeet ovat keskeisimpiä teemoja puhuttaessa maahanmuuttajataustaisten nuorten lukiokoulutuksesta – etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa vieraskielisten opiskelijoiden määrät ovat jatkuvassa kasvussa. Lukion (erityis)opetus ei tällä hetkellä pysty näihin tuen tarpeisiin vastaamaan. Pedagogisten käytäntöjen monipuolistaminen, kielitietoisuus ja kielen oppimisen tukeminen osana koulun arkea hyödyttäisi useita nuoria. Huomionarvoista kuitenkin on, että lukiossa opiskelevista maahanmuuttajataustaisista opiskelijoista monet etenevät tavoitteellisesti ja pärjäävät opinnoissaan hyvin.

 

Tulevaisuuden lukiota suunniteltaessa katse tulisi kääntää myös tulevaisuuden lukiolaisiin; nyt käytössä olevat tukirakenteet eivät kohtaa lukion moninaista opiskelijajoukkoa. Tuen tarpeiden ja tarjonnan kohtaamista voitaisiin edistää vakiinnuttamalla monipuoliset pedagogiset käytännöt kiinteäksi osaksi lukion arkea ja varmistamalla resurssien riittäminen esimerkiksi samanaikaisopetuksen mahdollistamiseen. Lisäämällä tukiresursseja voidaan luoda paremmat edellytykset nuorten osallisuudelle sekä oppimisessa että laajemmin koko kouluyhteisössä. Tämä puolestaan tukee koulutuspolkujen jatkumista kohti jatko-opintoja ja työelämää.

 


Tutkimuskonsortio