Tutkija erityisnuorten asialla

Markku Jahnukainen on tehnyt koko aikuisikänsä töitä erityistä tukea tarvitsevien nuorten parissa. Professori haluaa erityisnuorille ja maahanmuuttajille enemmän tukea kouluun ja työllistymiseen.

Yliopistoelämää. Markku Jahnukainen heittää välillä farkkutakin niskaan ja lähtee yliopistolta kouluun oppilaita haastattelemaan. Virallisissa tilaisuuksissa päällä on frakki.

 

Erityispedagogiikan professori Markku Jahnukainen on työskennellyt tutkijana vanhassa opinahjossaan Helsingin yliopistossa vuodesta 2012 lähtien. Erilaisten tutkimushankkeiden ja ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen hän on nyt palannut vanhan, rakkaan aiheen pariin. Hän tutkii oppimisessa erityistä tukea tarvitsevia nuoria ja heidän sijoittumistaan koulu- ja työelämään.

Opiskeluaikanaan Jahnukainen työskenteli koulunkäyntiavustajana hyvinkääläisessä erityiskoulussa. ”Silloin aloin kysellä, mitä näille nuorille tapahtuu, kun he lähtevät pois täältä? Miten he mahtavat pärjätä?”

Kukaan ei osannut vastata kysymykseen, joten Jahnukainen lähti ottamaan asioista selvää. Alusta alkaen hän tiesi, että kasvatustieteiden opinnot suuntautuisivat erityispedagogiikkaan.

"Itse asiassa työskentelinkin erityisopettajana kolme vuotta ja olin siinä hyvä. Pidin siitä duunista tosi paljon."

Sitten kiinnostus erityisnuorten tulevaisuudesta imaisi Jahnukaisen tutkimuksen maailmaan. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1998.

 

Takapakkia ja ratkaisuja

Samana vuonna Suomen perusopetuslakia muutettiin. Pykälä, joka velvoitti kuntia ja kouluja huolehtimaan erityisnuorten pärjäämisestä peruskoulun jälkeen, poistettiin.

Siirtymävaiheen onnistuminen on tänä päivänä sattumanvaraista, sillä se nojaa yksityishenkilöihin, ja alueelliset erot ovat suuria. Kasvukeskuksissa siirtymävaiheen ohjaus toimii paremmin – haja-asutusalueilla nuoren tulevaisuus saattaa jäädä vanhempien vastuulle.

”Kaikissa kouluissa ei välttämättä ole vakavasti mietitty, että siirtymää pitäisi oikeasti suunnitella. Ajatellaan, että ysillä haetaan yhteisvalinnassa – osa pääsee, osa ei ja ’goodbye, ette ole enää meidän ongelmamme’.”

Jahnukainen haluaa perusopetuslain pykälän takaisin. Hän moittii myös Suomen jäyhää työlainsäädäntöä siitä, että yrityksille on liian suuri riski palkata erityisnuoria tai maahanmuuttajia töihin.

Maahanmuuttajiin suhtautumisessa Suomi voisi ottaa mallia vaikka Kanadasta. Siellä Jahnukainen itse oli maahanmuuttaja Albertan yliopistossa työskennellessään. Ilmapiiri oli avoimempi kuin Suomessa, sekä kouluissa että työelämässä.

”Kanadassa on totuttu maahanmuuttajiin. Englanninkieliseen maailmaan pääsee helpommin sisään kuin tähän suomenkieliseen. Tavallaan asennoituminen on ihan toinen, että 'aha, te olette muuttaneet tänne, ei muuta kuin joukon jatkoksi vaan’.”

 

Keksitään pyörä uudelleen

Tukea tarvitsevien nuorten opiskelusta ja työllistymisestä puhuttaessa toistuvat samat teemat. Samoja kysymyksiä pyöritellään vuodesta toiseen.

”Välillä tuntuu kuin hakkaisin päätäni seinään. Toisaalta saman keskustelun käyminen uudestaan on parempi kuin se, ettei tästä puhuttaisi ollenkaan.”

Onnistumiset pitävät Jahnukaisen myönteisenä. Hänen on helppo palauttaa mieleensä tähänastisen uransa ylpeyden hetki: ”Oli aika hieno juttu, kun eräs henkilö, joka aikoinaan oli minun oppilaani, valmistui erityisopettajaksi.”

Uravaihtoehdot. Hyvinkääläinen työläisperheen poika Jahnukainen ei tahtonut rekkakuskiksi, vaan lähti tavoittelemaan akateemista uraa.

Teksti: Nelli Tuominen
Kuvat: Emmi Vallenius

 

 

#taidottyöhön jo opiskeluaikana

Haaga-Helian ensimmäisen vuoden journalismiopiskelijat toteuttivat haastattelut ja videot hankkeen tutkijoista Haastattelutekniikat ja henkilöjutut -opintojaksolla syksyllä 2016.

 

 


Tutkimuskonsortio