Keskustelu opintotuen tulorajoista viriää tyypillisesti keväisin, kun Kela alkaa periä opintotukea takaisin opiskelijoilta, joiden palkkatulot ylittivät rajan edellisenä vuonna. Opiskelijat ovat perinteisesti vastustaneet tulorajoja ja vaatineet niiden korottamista. Nyt he saavat tukea tutkimuksestamme.
Tuomas Matikka, erikoistutkija, VATT
Opintotuen tulorajan yhtenä tavoitteena on kohdentaa tukea pienituloisemmille opiskelijoille ja rajoittaa sitä niiltä, joiden tulot ovat suurempia. Toisaalta tulorajoilla pyritään ohjaamaan opiskelijoita keskittymään opintoihinsa ansiotöiden sijaan, minkä toivotaan vauhdittavan opintojen etenemistä.
Opiskelijajärjestöt ovat perinteisesti pitäneet eniten ääntä tulorajojen poiston tai nostamisen puolesta. Nyt opiskelijoiden näkemykset saavat tukea Palkansaajien tutkimuslaitoksen Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta tekemässä raportissa. Raportissa Tuomas Kosonen ja Sampo Järvinen toteavat, että nykyisiä tulorajoja voitaisiin reippaasti nostaa. Tämä johtopäätös pohjautuu allekirjoittaneen ja Tuomas Kososen tutkimukseen, jossa havaitsemme, että tulorajat vähentävät merkittävästi opiskelijoiden työntekoa.
Tutkimuksessa havaitsemme, että vuonna 2008 tapahtunut tulorajojen korotus nosti selvästi opiskelijoiden tuloja. Lisäksi tutkimuksessa havaitsimme, että tulorajojen nostaminen ei lisännyt opintotuen käyttöä. Tästä voidaan päätellä, että tulorajojen nostaminen parantaisi opiskelijoiden hyvinvointia ja taloudellista asemaa, sekä vähentäisi opintotuen vaivalloista takaisinperintää. Kosonen ja Järvinen arvioivat, että tulorajan nostaminen nykyisestä noin 12 000 eurosta 18 000 euroon poistaisi valtaosan sen työnteon kannalta haitallisesta vaikutuksesta.
Työnteon vaikutus opintomenestykseen ja opintojen etenemiseen on toinen tekijä, joka tulisi ottaa huomioon tulorajakeskustelussa. Edellä mainituissa raportissa ja tutkimuksessa tähän kysymykseen ei kuitenkaan ole voitu ottaa tarkemmin kantaa, sillä tutkimusasetelmamme ei mahdollista tulorajojen ja opintomenestyksen välisen syy-seuraussuhteen kunnollista arviointia.
Lisääntynyt työnteko ei automaattisesti hidasta opintoja. Markus Paasiniemi havaitsi muutama vuosi sitten julkaistussa muistiossa, että vuosittaiset opintopisteet eivät ole merkittävästi pienempiä niillä opiskelijoilla, jotka työskentelevät muita enemmän (ks. muistion sivut 16–17). Tämä assosiaatio saattaa kuitenkin kärsiä merkittävästä valikoitumisharhasta, sillä enemmän tienaavat opiskelijat voivat poiketa muista opiskelijoista myös muutoin kuin tulojensa suhteen. Työnteon todelliset vaikutukset opintomenestykseen ja opintojen kestoon ovatkin tärkeä jatkotutkimuksen kohde, jotta tulorajojen kokonaisvaikutuksesta voidaan tehdä vielä laajempia johtopäätöksiä.
Palataan vielä lopuksi tutkimuksessa tekemiimme havaintoihin. Opintotuen tulorajojen nosto vuonna 2008 muodostaa harvinaislaatuisen tutkimusasetelman, sillä sen avulle voimme tarkasti arvioida miten opiskelijat muuttivat työntekoaan uudistuksen myötä. Havaitsimme, että tulorajojen nosto vaikutti opiskelijoiden tuloihin merkittävästi hyvin laajassa osassa tulojakaumaa, ei pelkästään vanhan tulorajan tietämillä olleiden opiskelijoiden kohdalla. Tulorajat siis vähentävät työssäkäyntiä myös niiden opiskelijoiden osalta, jotka ovat selvästi sen alapuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoiden on hankalaa löytää sellaisia työpaikkoja, joissa voisi ansaita lisää tuloja opintotuen tulorajaa kuitenkaan ylittämättä. Etukäteen voisi ajatella, että tyypillisesti osa-aikaisissa ja tilapäisissä töissä olevat opiskelijat eivät kohtaisi tällaisia työmarkkinoilta kumpuavia kitkatekijöitä.
Tällä havainnolla on myös laajempaa merkitystä. Taloustieteessä tyypillisesti käytetyt mallit ja menetelmät pohjautuvat sille yksinkertaistetulle ajatukselle, että erilaisiin taloudellisiin kannustimiin, kuten opintotuen tulorajaan, voidaan reagoida tekemällä pieniä muutoksia työnteon tai palkkatulojen suhteen. Tekemämme havainnot ovat kuitenkin ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa. Tämä ei ole pelkästään talousteoreettinen huomio, vaan sillä on vaikutusta myös siihen, miten kannustimien vaikutuksia arvioidaan empiirisesti, ja miten paljon esimerkiksi tuloverotus tosiasiassa vaikuttaa työntekoon ja hyvinvointiin. Jatkotyössä tulemme tutkimaan tarkemmin, miten paljon tämänkaltaisten työmarkkinoiden kitkatekijöiden huomioonottamisella on vaikutusta verotuksen ja sosiaaliturvan aiheuttamien käyttäytymisvaikutusten arviointiin.